» Ekofasta

Vastuullisuus on vaikea laji

Anniina Nurmi

Anniina Nurmi heräsi ekologisuuteen ja eettisyyteen opiskeluaikoina. Hän siirtyi kasvisruokaan, suosi uuden sijasta käytettyä, ja vähensi kuluttamista ylipäätään. Olo oli kuitenkin ristiriitainen, kun vaatesuunnittelun opinnot ohjasivat alalle, jonka arvot eivät menneet yksiin omien arvojen kanssa. Nurmi mietti jopa alan vaihtamista.

Vaihto-opintojen aikana 2000-luvun alussa Nurmelle heräsi ajatus, josko vaatteet ja vastuullisuuden voisi yhdistää. Ajattelutapa oli uusi – vastuullisuus vaateteollisuudessa oli Nurmen mukaan Suomessa tuolloin lähes olematonta.

– Ei vastuullisia tekijöitä ollut juuri ollenkaan, eikä asiasta puhuttu mediassa tai kuluttajien keskuudessa. Mutta ei tarvinnut odottaa kuin muutamia vuosia, kun tilanne alkoi muuttua. Hitaasti, mutta kuitenkin, kuvailee vastuullisen vaateteollisuuden konsulttina ja kouluttajana nykyisin toimiva Nurmi.

Runsaan kymmenen viime vuoden aikana alalla on Anniina Nurmen mukaan tapahtunut paljon. Sekä kuluttajat että vaatebrändit ovat aiempaa valveutuneempia, ja mediassa aihe on entistä enemmän esillä. Myös uusia, vastuullisia toimijoita on tullut runsaasti. Vastuullisuuden lisääntyminen ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta.

– On paljon viherpesua ja katteettomia vastuullisuusväittämiä sekä harhaanjohtavaa puhetta vastuullisuudesta. Kuluttajalle on aivan liian vaikeaa ottaa selvää, mikä oikeasti on vastuullista ja mikä ei, Nurmi sanoo.

Nurmen mielestä vaatebrändien pitäisi toimia paljon nykyistä läpinäkyvämmin ja viestiä paremmin toimintansa vaikutuksista. Esimerkiksi kierrätyksen tehostaminen tai materiaalien vaihtaminen hieman ekologisemmiksi on hänen mielestään riittämätöntä.

– Ei pitäisi jäädä vain tekemään pieniä vastuullisuustekoja nykyisen systeemin sisällä. Vaikka nekin ovat tärkeitä, ne eivät yksistään riitä muuttamaan alaa vastuulliseksi. Brändien pitäisi tehdä laaja-alaisempaa vastuullisuustyötä ja kyseenalaistaa nykyinen bisnesmalli, joka perustuu mantralle ”yhä enemmän, nopeammin ja halvemmalla”.

Vastuullisesti ajattelevien ja toimivien kuluttajien määrä on Nurmen mukaan Suomessa ehdottomasti kasvanut. Tämä on kuitenkin vain yksi totuus. Nurmi muistuttaa tilastoista, joiden mukaan Suomessa vaatteisiin käytetty rahamäärä on pienentynyt, mutta ostettu kappalemäärä kasvanut.

– Ostamme enemmän ja halvemmalla. Vielä on siis matkaa, että vastuullinen kuluttaminen näkyy massoissa.

Nurmi ei usko, että isot vaateketjut lopettavat pikamuodin tuottamista ilman painostusta. Painostus tarkoittaisi yhtäältä kuluttajien ostoskäyttäytymisen muuttumista ja toisaalta päättäjiltä puuttumista vastuuttomaan vaatetuotantoon esimerkiksi lain, verotuksen ja valvonnan keinoin. Kuluttajat voivat myös olla muutakin kuin vain kuluttajia. He voivat olla aktiivisia kansalaisia ja vaatia vaatebrändeiltä vastuullisuutta, ja päättäjiltä ripeitä toimia asioihin puuttumiseksi. 

Pikamuodista luopuminen voi tuntua mahdottomalta, mutta Nurmi uskoo, ettei se ole.

– Me ihmiset olemme tämän pikamuodin systeemin luoneet ja me ihmiset sen voimme myös muuttaa uudeksi ja paremmaksi. Ei tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun muutaman euron t-paita oli vielä täysin utopistinen ajatus. 

Paitsi pikamuotikulttuurista luopumista, Anniina Nurmi pitää tärkeänä myös vaatteen elinkaariajattelua, kiertotaloutta. Ei pelkästään itse vaatteen kierrättämistä, vaan sitä, että kaikki resurssit ja materiaalit pidetään kierrossa. Että vanha vaate on raaka-ainetta uuteen vaatteeseen. Ja sitä, että vaatteen arvo säilyy mahdollisimman korkeana mahdollisimman pitkään.

Vaatteiden vuokraamisessa Nurmi näkee paljon mahdollisuuksia, sekä ekologisesta näkökulmasta että bisneksenä. Silti siinäkin on ongelmansa. Suurimmat haasteet ovat Nurmen mielestä vahvassa tottumuksessamme ostaa ja omistaa vaatteemme. Ja pahimmillaan vuokraus jatkaa pikamuodin kaavaa tuottaa ja kuluttaa vaatteita – vuokrausmallia voidaan toteuttaa niin monella tapaa.

Kun tietää vaatteiden suunnittelusta, tekemisestä ja niiden ympäristövaikutuksista niin paljon kuin Anniina Nurmi, mieluisten vaatteiden löytäminen itselleen mahtaa olla työlästä. Vai onko?

– Vaatiihan se viitseliäisyyttä, että löytää oikeasti ekologisia ja eettisiä vaatteita. Onneksi tarjonta on viime vuosina kasvanut tosi paljon. Suurin osa vaatteista löytyy kuitenkin kirpparilta ja ostan vain harvoja juttuja uutena.

TEKSTI: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy
KUVA: Kaisu Jouppi