» Ekofasta

Maailmaahan tässä ollaan pelastamassa

Markus Kinnunen korjaamassa laukkua.

Mieskuoro Semmareiden kakkosbassona laulava Markus Kinnunen nähdään lavalla yleensä tyylikkäässä, mustassa puvussa. Siviilielämässä käsityönopettajana yläkoulussa työskentelevä Kinnunen pukeutuu toisin. Vaatteiden pitää olla mukavat ja kestävät, eikä niissä saa lika näkyä.

– Neljä lasta ja rintamamiestalo tarkoittaa, että teen koko ajan jotain. Aina on joku mopo korjattavana tai remonttia tehtävänä. Vaatteiden pitää olla sellaiset, ettei niitä tarvitse koko ajan pestä.

Kinnunen kasvoi maalaistalossa Lauritsalassa, nykyisessä Lappeenrannassa. Paitsi tekemisen malli myös vaatteiden ja tavaroiden korjaamisen malli tuli opittua kotoa. Mitään ei heitetä pois. On sitten kysymys polvista rikki menneistä housuista tai vaikkapa vain kengännauhoista. Kun kengännauhoista lähtee päästä tuppi pois, se siirretään rispaantumattomaan kohtaan ja liimataan uudelleen. Ja kun mopoilevan pojan kengänkärki kuluu maata vasten hangatessa, Kinnunen vahvistaa kengänkärjen vaikka sikaflexillä.

Onko kyse nuukuudesta vai ekologisuudesta? Kinnusen mielestä puhtaasti jälkimmäisestä.

– Maailmaahan tässä ollaan pelastamassa, mies naurahtaa niin, että vastuu jää kuulijalle.

– Pyöriä on liikaa, vaatteita on liikaa, kaikkea on liikaa. Rahahan se puhuu, pitää vaan kuluttaa. Tämä ei pääty hyvin, Kinnunen kuitenkin vakavoituu ja jatkaa:

– Kiinassa ja Intiassa, missä vaatteemme valmistetaan, alkaa ihmisillä jo olla vaikea hengittää.

Käsityönopettajana työskentelevä Markus Kinnunen haluaa välittää nuorille vaatteiden ja kenkien korjaamisen taidon. Parhaillaan hän on opintovapaalla, ja koulutussopimuksella suutarin pajalla oppimassa aiheesta lisää.

– Voin opettaa nuorille, että ei kannata särkeä vaatteita ja kenkiä niin, ettei niitä voi enää korjata. Että on ekologista huolehtia niistä ja käyttää niitä oikein. Ei tennareilla kannata kulkea hangessa, kun eivät ne kestä sitä.

Aivan kaikkea ei kannata Kinnusenkaan mielestä korjata, mutta jos takin hinta olisi 50 sijasta 500 euroa, korjaaminen alkaisi kannattaa. Hänen mielestään pitäisi kiinnittää huomiota materiaaleihin, ja siihen, että vaatteet olisivat muunneltavia. Sitä kautta niiden käyttö monipuolistuisi ja elinkaari pitenisi.

Kinnunen on huomannut, että nykymuodissa tarina on tärkeä. Sen myötä vaate muuttuu arvokkaaksi. Hän toivoo, että kierrätys voisi olla se juttu, että sieltä löytyisivät tarinat, jotka tekisivät vanhoista vaatteista merkityksellisiä. Ja sitten seuraa tarina rakkaista rukkasista. Kymmenen vuotta sitten ”jostain Kiteen Essolta” Semmarireissulla ostettuihin rukkasiin on nyt vaihdettu ehjät vuorikankaat, ja kämmenpuolelle ilmaantuneet reiät on paikattu. Kyllä taas kelpaa. Ei ihme, että Semmariveljet kutsuvat Kinnusta lämmöllä trendsetteriksi.

– Ne tietävät, että minä korjaan mitä vain.

Kinnunen käy vaatekaupoilla lähinnä lasten kanssa, kun näille pitää hankkia jotakin. Siinä sitten joskus, sanojensa mukaan todella harvoin, hän hairahtuu ostamaan jotain itselleenkin. Silloin päätöksentekoon vaikuttaa vaatteen toimivuus, miten huolella se on tehty, millainen on vaatteen rakenne, ja – luonnollisesti – onko sitä mahdollista korjata.

TEKSTI JA KUVAT: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy