Muistatko kuvan, jossa juomatölkin sixpack-muovirenksu on puristunut kilpikonnan ympärille? Tai kuvat merten valtavista jätepyörteistä? Kuvat ovat karuja, mutta niin on todellisuuskin. Kaikki se vedessä kelluvan ja rannoille ajautuneen roskan määrä on lopulta vain osatotuus, arviolta noin 70 prosenttia mereen päätyvästä roskasta vajoaa näkymättömiin meren pohjaan.
Miljoonia tonneja muovijätettä päätyy maailman meriin joka vuosi. Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) tutkijan Päivi Fjäderin mukaan ennusteet puhuvat sen puolesta, että mereen päätyvän roskan määrä ei näyttäisi vähentyvän lähivuosinakaan. Päinvastoin. Merissä olevan muoviroskan ja tuotetun muovin määrä kun kulkee käsi kädessä. Ellei ennusteiden haluta toteutuvan, nyt pitäisi tarttua välittömästi toimeen.
Muovin matka meriin on seurausta ihmisen toiminnasta, joko tahallisesta tai tahattomasta. Yksittäisiä lähteitä roskille on maailmanlaajuisesti mahdotonta nimetä, ja siksi mitään yksittäistä tahoa on vaikea saada vastuuseen. Nyt meriroskan rinnalla on alettu puhua maaroskasta – eikä vastuunkantajia sillekään roskaamiselle ole liiaksi.
”Vesistöistä ollaan usein huolestuneita, mutta hiljalleen on herätty myös maaperäroskaantumiseen. On huomattu, että maaperäeläimet – jopa isot nisäkkäät – saattavat kärsiä roskista. Niiden kohdalla on havaittu viitteitä vastaavanlaisista ikävistä seurannaisvaikutuksista kuten merieläimilläkin”, sanoo Fjäder.
Viime syksynä SYKE käynnisti yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa Ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen, jossa selvitetään muovien haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia olemassa olevan tiedon perusteella.
”Roskia, etenkin muovia, on löydetty kaikkialta meriympäristöstä: niin rannoilta, eliöstöstä kuin meren syvimmistäkin pohjista. Muovia on kulkeutunut myös esimerkiksi arktisille alueille sekä asumattomien saarten rannoille. Tällaisten alueiden puhdistaminen on varsin ongelmallista. Merten ja ympäristön roskaantuminen ei ehkä näy meillä samassa mittakaavassa, mutta ongelmiin pitäisi silti puuttua nopeasti.”
Roskat kuuluvat roskiksiin
Arvioiden mukaan 60-80 prosenttia merten roskista on muovia. Muovin käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, eikä sen suosio vaikuta pysähtyvän. Fjäder muistuttaa, että muovi on materiaalina tietyissä käyttökohteissa varsin perusteltu ja järkevä vaihtoehto. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun muovi päätyy sinne, minne se ei kuulu. Hitaasti hajoavana se on luonnossa hyvin hankala materiaali. Hajoavuus ei tosin kaikissa perinteisiä muoveja korvaavissakaan materiaaleissa ole yksiselitteinen asia.
”Vaikka pakkaus olisi biohajoava, luonnossa se ei hajoa samalla tavalla kuin teollisissa prosesseissa. Pakkausmateriaalien kehittäminen on tärkeää, mutta niiden pitää myös päätyä siihen roskikseen kuin on tarkoituskin – ja sieltä edelleen uusiokäyttöön”, huomauttaa puolestaan ympäristöasiantuntija Marika Visakova Helsingin seudun ympäristöpalveluista (HSY).
”Ensisijaisesti pitäisi estää roskien päätyminen ympäristöön.”
Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ympäristöön. Yksinkertainen ratkaisu on, että roskia ei tule heittää maahan tai vesistöihin, vaan ne kuuluvat roskiksiin.
”Suomessa jätehuollon järjestäminen on erittäin hyvällä tolalla. Roskiksia on monille jätelajeille, kunhan niitä muistetaan myös käyttää”, huomauttaa Visakova.
Globaalisti eräs keskeinen ongelma merten roskaantumisessa on puutteellinen jätehuolto yhdessä väestönkasvun ja kaupungistumisen kanssa. Roskat vuotavat ympäristöön alueilta, joissa niiden keräys, käsittely ja loppusijoitus on puutteellista.
”Vaikka suurimmat päästölähteet näyttäisivät olevan tietyillä alueilla, roskat – etenkin muovi – eivät kunnioita valtioiden rajoja vaan kulkeutuvat kauas alkuperäisiltä päästölähteiltään. Näin ollen merten roskaantuminen on ihmiskunnan yhteinen ongelma ja vastuun tulisi olla yhteinen, sanoo Päivi Fjäder.
Roskia huleveden mukana
SYKE on yhdessä Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa seurannut rannoille päätyneiden roskien määriä Suomessa vuodesta 2012. Sekä kaupunkien läheisyydessä olevilla rannoilla että poluttomien taipaleiden päässä olevilla luonnontilaisilla rannoilla suurin roskien lähde on molemmissa sama, virkistyskäyttö ja matkailu. Ihmiset jättävät jälkeensä roskia, missä tahansa kulkevatkin. Kaupunkien läheisyydessä olevilla rannoilla toiseksi suurin päästölähde on valuma- ja hulevedet, luonnontilaisilla rannoilla puolestaan laivaliikenne ja muut merellä syntyvät roskat.
SYKE teetti muutama vuosi sitten kyselytutkimuksen rannikkokaupunkien ympäristöviranomaisille. Kyselyllä haluttiin kartoittaa meriroskan lähteitä ja reittejä. Paljastui, että kaikissa mukana olleissa kaupungeissa hulevesien puhdistaminen nähtiin riittämättömänä tai ongelmallisena. Päivi Fjäderin mukaan hulevedet ohjataan usein suoraan käsittelemättöminä pintavesiin ja merenlahtiin.
”Hulevesille pitäisi miettiä erilaisia käsittelytapoja”, Fjäder toteaa.
Kyselytutkimuksen mukaan suurissa kaupungeissa hulevesiin vaikuttaa roskaantumisen määrä; muun muassa kaupungilta poistetun likaisen lumen varastointi, tupakantumpeille varustettujen roskakorien riittämättömyys ja ylipäänsä roskakorien alimitoitus.
”Hulevedet eivät yleensä mene minkään puhdistamon läpi. Jos heittää maahan tai sadevesikaivoon roskia, ne eivät häviä mihinkään jonkun toisen korjattaviksi. Ne päätyvät vesistöön sellaisenaan”, muistuttaa Marika Visakova.
Hulevesien puhdistaminen ei ole helppoa
Hulevesien puhdistaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Sen vuoksi ongelmat ovat saman tyyppisiä joka puolella maata.
”Joissakin paikoissa on tehty alueellisia ratkaisuja, joissa hulevesiä pystytään viivyttämään kosteikkoon tai viivytysaltaisiin. Roskat voivat jäädä niihin, mutta niistäkin ne täytyy huolehtia erikseen pois”, Visakova sanoo.
Helsingin kantakaupungissa puolestaan on johdettu hulevesiä samaan jätevesien kanssa – roskineen päivineen. Nyt tätä sekaviemäröintialuetta ollaan purkamassa. Tämä tarkoittaa jätevesiviemäreiden ja hulevesiviemäreiden rakentamista erikseen saneerausten yhteydessä. Muutos vie vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jätevedenpuhdistamo on ensisijaisesti jätevesien puhdistamista varten, eikä prosessi välttämättä aina pelaa niin hyvin, jos hulevesien määrä on kovin suuri.
”Jäteveden puhdistus vaatii monta vaihetta, jotta orgaanisia aineita ei pääse vesistöihin. Mikrobit ja muut toimivat hyvin, kun jätevesi on tasalaatuista ja tasalämpöistä. Hulevesi taas on viileää ja sitä saattaa tulla rankkasateella paikoitellen liikaakin”.
Taloudellisesti ja toiminnallisesti järkeviä tapoja roskien keräämiseen vesistöistä ei ole vielä laajamittaiseen käyttöön asti löytynyt, vaikka kokeiluja on ollut.
”Rantavesiin on jossakin laitettu keräimiä, joilla saadaan isompia roskia talteen. Paikoitellen roskakeräimiä on kokeiltu hulevesikaivoihin. Maailmalla on sellaisiakin kokeiluja, joissa hulevesiviemärin purkautumissuulle on laitettu keräin”, Visakova luettelee.
Suomessa kokeiluja seurataan, mutta toistaiseksi vastuukysymykset ovat jarruttaneet keräimien käyttöä. Kuka keräimet laittaisi, kuka vastaisi niiden huolenpidosta? Tärkeää kuitenkin olisi, että laitteet pysyvät ehjänä ja ovat turvallisia ympäristölle.
Teksti: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy
