» Ekofasta

Laskiainen

Laskiainen: Tervetuloa rytmiin!


Kun yhtye soittaa, käy helposti niin, että jalkamme tai kätemme alkavat toistaa rytmiä kuin itsestään. Solahdamme rytmiin. Yhteinen biitti houkuttelee.
Laskiainen ja paastonaika ovat rytmiä. Moni nykysuomalainen ei ehkä yhdistä laskiaista paastoon. Mieleen tulee ensimmäisenä laskiaispulla ja mäenlasku. Historiallisesti kyse on karnevaalista eli kirjaimellisesti ”lihan hyvästelystä” (carne+vale) ennen paastonaikaa.

Elämän rytmi

Elämän rytmiin kuuluu erilaisten musiikkilajien vaihtelu. Se resonoi vuodenaikojen vaihtelun kanssa. Kaikelle on aikansa, sekä iloiselle peuhaamiselle että tummien tunteiden kohtaamiselle. Riemulauluille sekä murhelauluille. Kirkon kalenteri eli kirkkovuosi on vuoropuhelussa näiden rytmien kanssa.
Rytmi palvelee elämää. Jos ihminen tuntee olevansa rytmistä ulkona, hän voi huonommin. Asiat eivät silloin asetu paikoilleen, sopivaan suhteeseen toistensa kanssa. Vuodenaikojen rytmiä kannattaa kuunnella. On luonnollista, että talven pimeässä tehokkuus ei ole yhtä suurta kuin valoisampana aikana. Yhteiskunnan toiminnoissa kannattaisi ottaa tämä entistä vahvemmin huomioon. Orgaanisia ihmisiä ei tulisi ahtaa mekaaniseen aikakäsitykseen, jossa lapsi itkee kun joutuu heräämään pimeän keskellä liian aikaisin.

Kutsu paastoon

Paastonaika ja kirkkovuosi kutsuvat ihmisiä ja juuri Sinua rytmiin. Paastonaika on hiljentymistä, keskittymistä ja valmistautumista. Paastonaika on itsetutkiskelua ja yhteyden kokemista toisten kanssa. Paastonaika on kilvoittelua ja pyrkimystä tehdä entistä parempia valintoja. Kristillisessä perinteessä paastonaikaa kutsutaan Kristuksen seuraamiseksi: haluksi rakastaa, suostua kärsimyksen seuraan ja kokea ihmeellistä armoa.

Paastonaika sijaitsee kahden ilon välissä. Laskiainen on sisäänkäynti tai sävellyksen johdanto-osa, preludi. Pääsiäinen on yllättävä uloskäynti, pois vieritetty kivi, rock ‘n roll. Tämä viesti kuulostaa oudolta, mutta se on lukuisten ihmisten kokemus: luopumisen kautta voi saada, less is more.

Ekopaaston sävellaji

Ekopaasto merkitsee yhteyden kokemista luonnon kanssa ja halua kilvoitella niin, että ihmiskunta vähentäisi luonnon ylikulutusta. Kyse on tässäkin rytmistä ja melodiasta: sopusoinnun etsimisestä ekosysteemien suhteen.

Eräät kristityt ovat toisinaan kritisoineet Ekopaasto-sanaa ja liikettä siitä, että se kutistaisi kristillisen paastoperinteen ”pelkäksi” ympäristökilvoitteluksi. Paastolla on monia ulottuvuuksia, mutta nykyaikana ympäristökysymykset ovat yhä vahvemmin läsnä kaikessa. Ylikulutus vahingoittaa samaan aikaan ihmisiä ja muuta luontoa. Globaalit ympäristöongelmat aiheuttavat ihmisissä myös paljon vaikeita tunteita ja ahdistusta. Ekopaasto-materiaalit tarjoavat mahdollisuuksia sekä tunteiden käsittelyyn että eettisten elämänvalintojen tekemiseen. Ympäristöjalanjäljen pienentämisen lisäksi pohditaan ympäristökädenjäljen kasvattamista, eli yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamisen olennaisuutta.

Nyt on aika riemuita laskiaisesta. Pian laskeudutaan paastonaikaan, mutta senkin ytimessä on ilo. Paasto voi kirkastaa ja puhdistaa. Tervetuloa matkaan.

 

Teksti: Panu Pihkala