UUSIMMAT BLOGIKIRJOITUKSET
Paasto on vanha kristillinen käytäntö, joka tunnetaan myös monissa muissa uskonnoissa. Kristilliset paastonajat edeltävät juhla-aikoja, kuten pääsiäistä ja joulua.
Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy olennaiseen. Osallistuminen paastoon on aina vapaaehtoista. Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: syödään eri lailla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista – esimerkiksi ruuasta, juomasta tai muusta kuluttamisesta – karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä keskittyä olennaiseen, kuulla sydämen ääntä ja Kristusta.
Ennen vanhaan juhla ja arki erottuivat selvemmin toisistaan kuin nykyään. Arki oli yksinkertaista, usein puutteellistakin, ja juhlaan varauduttiin säästämällä ja valmistelemalla ruokia pitkään. Sitä kuvastavat monet tutut joulu- ja pääsiäisruokamme, joiden valmistuksessa nähtiin ja nähdään vieläkin vaivaa. Kaupan aukioloaikojen laajentaminen sunnuntaille hämärtää myös arjen ja pyhän eroa. Elämme 24/7-yhteiskunnassa, joka on aina vauhdissa. Arki on monelle niin yltäkylläistä, että paastoaminen on merkittävä tapa korostaa arjen ja juhlan eroa.
Paastonajan hiljaiselossa vapautuva aika mahdollistaa mietiskelyn ja erilaisen hyvän tekemisen. Tukea voi antaa heille, joiden olosuhteissa on paljon parannettavaa. Paastokeräyksiä järjestetään eri kirkoissa. Luterilaisen kirkon Yhteisvastuukeräys on tunnettu paastonajan varainkeruukampanja. Monilla kirkoilla ja järjestöillä on omat keräyksensä.
Kristillinen paasto muistuttaa siitä, kuinka Jeesus valmistautui jumalalliseen tehtäväänsä rukoilemalla ja paastoamalla ruuasta. ”Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä.” (Joh. 4:1-2)